keskiviikko 1. marraskuuta 2017

7. Aivan pimeää ratsastusta

Tänne eteläänkin on satanut lunta, joka aluksi vaikeutti myös hevosihmisten elämää - ainakin omaani. Nimittäin viime viikolla en päässyt käymään tallilla kuin maanantaina, kun hevosilla ei ollut hokkeja ja torstaina ne rokotettiin. Joten Vikkanin ja Samin vuokraus jäi viime viikolla kokonaan pois. Käytän tässä postauksessa vähän vanhempia kuvia, koska kuvaajaa on vaikeaa saada paikalle sekä en tosiaan viime viikolla käynyt juuri ollenkaan tallilla.

Erittäin pimeää ratsastusta kuten näette


Maanantai 23.10 (syyslomaviikko)

Sain vakiotunnilleni pitkästä aikaa Riian, jolla olin viimeksi mennyt pari vuotta sitten. Olin samaan aikaan innoissani, mutta toisaalta myös vähän jännitti nimittäin silloin pari vuotta sitten Riian kanssa ei mennyt ihan yhteen. Tuntui, että tamma vei minua ihan 6-0 ympäri kenttää joten päätin varautua heti pahimpaan. No heti kun pääsin Riian satulaan pystyin jo tuntemaan ettei Riia ollut enää samanlainen kuin pari kolme vuotta sitten. Se lähti liikkeelle pienillä avuilla ja kuunteli istuntaa todella hyvin! Riialla oli hackamorekuolain, jossa taas oli oma opettelunsa mutta se ei lopulta hirveästi eronnut tavallisesta kuolaimesta.

Ensimmäiset 15 minuuttia menikin ihan vain tutustuessa hevoseen ja opettelemalla, että miten Riia oikein toimi. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon Riia oli muuttunut viime kerrasta koska nyt tamma ei kiireillyt mihinkään vaan kuunteli jokaista apua. Aluksi olin ylivarovainen hackamoren kanssa ja opettaja tulikin kädestä pitäen näyttämään ettei se hevonen kuole siihen, että taivutan sitä ihan kunnolla. Tämän hoksattuani Riiakin alkoi taipumaan rehellisesti eikä vain oikonut kulmat suorana.

Kyllä siinä on minä ja Riia
Kentällä oli sen verran pehmeä, että pystyimme laukkaamaan vain toisessa päädyssä ympyrällä. Opettaja kutsui meistä jokaisen yksi kerrallaan vuorollaan ja minä olin Riian kanssa kolmantena. Vasempaan kierrokseen Riia nosti todella nätisti ja ylläpiti laukkaa ilman minun painostusta ihan omalla moottorillaan. Itse pystyin keskittymään laukassa istumiseen, mikä on yhä se hankala juttu. Olen hoksannut sen, että minun vain täytyy uskaltaa rentoutua kokonaan ja istua syvälle satulaan pitäen kantapäät alhaalla sekä myötäillen lantiolla laukan liikettä. Kuulostaa helpolta vai mitä? Jostain syystä se ei ole minulle! :D Laukkasimme tosiaan n. 4-5 kierrosta ympyrällä per suunta.
Oikeaan kierrokseen Riia varmaankin innostui hiukan, koska nostaessani laukan se syöksyi pupulaukkaa puoli kierrosta ennenkö rauhoittui ja suostui laukkaamaan nätisti. Itse en edes ehtinyt tajuta, että mitäs tapahtui vaan roikuin kiltisti menossa mukana. Tämän jälkeen tosin itselle rentoutuminen oli vaikeampaa kuin toiseen suuntaan, koska Riia tuntui tikittävältä aikapommilta vaikkei sillä enää ollut mitään ajatusta rallitella.



Tunnin jälkeen kuitenkin oli tosi hyvä fiilis, koska Riia oli ihan erilainen kuin viimeksi mennessäni sillä. Siitä oli tullut paljon osaavampi ja sillä oli oikeasti miellyttävä ratsastaa. Itsellä on vielä paljon korjattavaa istunnassa sekä ihan perusjutuissakin, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee!




Maanantai 30.10

Toissapäivänä tuli ihan kunnolla lunta eikä tuulestakaan ollut puutetta. Sain tunnille ratsuksi Samin, joka oli mukava yllätys kun en ruunalla ole paljoa tunneilla päässyt menemään. Sami oli jo tunnilla valmiiksi joten autoin ystävääni Eevaa laittamaan Riia valmiiksi. Kaikilla oli jotenkin rento päivä ja vitsailtiin ja naureskeltiinkin ihan huolella muiden tuntilaisten kanssa ennenkö oli aika lähteä kentälle. Lunta tosiaan tuli melkeen vaakasuunnassa eikä toiseen kierrokseen veinannut nähdä yhtään mitään. Sami ei onneksi lumeasta tai pienestä myrskystä hätkähdä joten nousin levollisin mielin irlannincobin selkään.

Lisbeth & Eerika
Kenttä oli pehmeä, jota täytti lumikerros joten pääosin työskentelimme käynnissä ja ravissa. Päätehtävänä oli koko tunnin ajan avotaivutukset molempiin suuntiin pitkillä sivuilla. Ensin käynnissä ja lopulta ravissa. Sami on minulle vielä sen verran uusi tuttavuus, että pääsin tuolla tunnilla oikeasti ruunan pään sisälle ja ymmärsin että miten se toimi. Sami oli todella herkkä suustaan ja muutenkin avuille joten sain opetella pehmeään käteen sekä muihin apuihin. Aluksi Sami kulki pää korkeuksissa koska itselläni oli tosiaan liian kova käsi, mutta kun ymmärsin pehmentää otetta niin Samikin hakeutui tyytyväisenä kuolaimelle.
Ravissa oli ensin vaikeampi saada Samia taipumaan rehellisesti, koska ruunalla on aivan hirveä ravi. Siis ihan oikeasti, ihan kuin menisi jollain hontelolla 170cm puoliverisellä. Mutta kyllä minä siellä jotenkin pystyin istumaan loppujenlopuksi ja harjoitteluhan tekee mestarin, vai mitä? Mutta tosiaan ravi vaikeutti tehtävää sen verran, että käteni veinasivat heilua josta taas Sami ei tykännyt yhtään jolloin se kiihdytti vauhtia ja nosti päänsä ylös. Onneksi tuli hyviäkin suorituksia - varsinkin lopussa - jolloin onnistuin löytämään rytmin ravista ja oikeasti istumaan alas satulaan.


Laukkaa emme ottaneet kuin pari nostoa kentän liukkauden vuoksi. Ensimmäinen nosto ei onnistunut, koska Samia ällötti juosta loskaisella kentällä ja nosto jäikin raviin. Toinen ja kolmas nosto taas onnistui ongelmitta ja Sami laukkasikin reippaasti koko pitkän sivun. Mutta huomasi ettei ruuna tykännyt laukkaamisesta, kun se nosteli jalkojaan sen verran korkealle. Yksi tuntilainen myös putosi laukatessa, koska hänen hevosensa päätti vetää pään alas ja pukittaa. Onneksi ei sattunut ja hän laukkasikin vielä uudestaan putoamisen jälkeen. Loppuverkka olikin vain kävelyä, koska lopetimme vähän aikaisemmin kuin normaalisti huonon sään vuoksi.

Mutta tähän loppuun on pakko sanoa, että olen aivan rakastunut Samiin ♥ Se on juuri luonteeltaan ja ratsastettavuudeltaan sellainen, jota toivon myös tulevaisuudessa oman hevoseni olevan. Samin kanssa on myös ollut helppoa löytää se "yhteinen kemia" ja ruunan kanssa tuntuu kaikki onnistuvan loppujenlopuksi.

Huomenna torstaina olenkin menossa vuokraamaan Vikkania ja tarkoitus olisi mennä maastoon, koska kenttä ei edelleen ole kehuttavassa kunnossa. Sunnuntaina Samilla olisi tarkoitus myös maastoilla, mutta niistä lisää ensi kerralla.

Kesä saisi jo tulla!

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus.
    Riia on kyllä rauhoittunut huimasti,kun sille vaihdettiin nuo kuolaimettomat suitset. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että tykkäsit!
      Joo, se on kyllä kuin eri hevonen nyt! :)

      Poista