lauantai 14. lokakuuta 2017

5. Kaikki, mikä on jäänyt kertomatta

Tästä on nyt ihan liian pitkä aika, kun olen viimeksi päivitellyt yhtään mitään tänne blogin puolelle - ja olen pahoillani siitä! Minulla on ollut todella kiireinen kesä ja syksy enkä pahemmin ole kerinnyt kertomaan kuulumisia instagramissakaan (käykääs seuraamassa: harjoitellenhyvaksi)

Tosiaan muutin kesällä Lahden seudulle Pohjois-Pohjanmaalta ja nyt syksyllä vielä ihan omaan asuntoon joten kiirettä on pitänyt! Ja tässähän on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Yritän nyt tehdä mahdollisimman selvän postauksen jossa koitan saada teidät ajantasalla!
Eli aloitetaan melkein alusta:
Minulla ei ollut kunnollista mahdollisuutta päästä ratsastamaan ylläpitohevoseni lähdettyä huhtikuussa. Toki kävin satunnaisesti liikuttamassa tuttujeni hevosia, mutta sellainen säännöllinen ratsastus oli jäänyt kokonaan. Nyt vasta kesäkuussa muutettuani pääsin taas käymään ratsastustunneilla säännöllisesti ja sainkin huomata, että olin todella ruosteessa! En saanut hevosta edes taivutettua tai kulkemaan suoraan, joka oli muuten aivan järkyttävä havainto. Sitkeästi yritin tsempata jokaisella tunnilla ja pientä kehitystä tapahtuikin jo kesällä. Pääsin mm. hyppäämään ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen!

Sami, 12.10.-17
Syksyn tullessa ilmottauduin lähitallille vakiotunneille ja aloin käymään säännöllisesti kerran viikossa tunneilla. Lisäksi sain alkaa vuokraamaan yhtä tallin tuntihevosta, Vikkania, kerran viikossa. Pääsin siis ratsastamaan kaksi kertaa viikossa ja siitä olikin paljon apua, kun koitin korjata ruostumistani ratsastuksen suhteen. Aluksi tuntui, että mistään ei tullut mitään enkä osannut mitään :D 

Vikkanin kanssa alkoi kuukauden vuokraamisen jälkeen löytyä yhteistä säveltä ja minäkin tunsin oppineeni enemmän. Suurin haaste oli ehkä laukassa istuminen, josta ei vain veinannut tulla yksinkertaisesti mitään, tuntui että pompin perunan lailla satulassa ja hevonenkin jännittyi. Tartuimme opettajan kanssa tähän pulmaan ja yksikseni vuokraillessa yritin myöskin kehittää istuntaani. Tänä päivänä pystyn istumaan jo laukassa paremmin, saaden hevosenkin rentoutumaan sekä myötäämään. Aloin myös käymään Vikkanin kanssa epäsäännöllisesti estevalmennuksissa, jotka osoittuivat todella hyödyllisiksi! Suurimmat virheeni olivat/ovat edelleen kantapään pitäminen liian ylhäällä hypyissä sekä hyppyyn mukaan lähteminen. Mutta pikkuhiljaa kehitystä tuntuu tapahtuvan - ainakin toivottavasti :D

Vikkan, elokuu -17
Siinäpä olikin pikakertaus ja hyvin pelkistetty versio, mitä tässä lähikuukausien aikana on tapahtunut. Minusta ratsastukseni on jo parantunut huimasti ja ollaan melkein jo siinä pisteessä missä oltiin silloin joskus ennen kuin lopetin tunneilla käymisen. Vinkkinä siis: vaikka teillä olisi ylläpitohevonen tai jopa oma hevonen, älkää lopettako tunneilla käymistä! Käykää vaikka valmennuksissa tms kunhan jossain, koska kyllä ne taidot kummasti katoavat ilman ohjaamista - nimimerkillä kokemusta on!

Lisäksi tallille muutti uusi tuntihevonen syyskuussa, irlannincob ruuna nimeltä Sami. Sami tekee tuntihommia sekä terapiaratsastusta ja onkin oikea luottohevonen. Se ei säiky mitään ja maastossakin menee mistä vain. Itse olin mennyt Samilla aiemminkin sen edellisellä tallilla pari maastoreissua ja heti ruuna oli vienyt sydämeni. Joten voitte kuvitella miten iloinen olin, kun kuulin Samin tulevan uudeksi tuntihevoseksi. Pääsin hyppäämään Samilla noin kuukausi sitten ja hyvin ruuna toimi siinäkin hommassa. Vähän jarrut veinasivat olla hukassa ajoittain, mutta se ei menoa haitannut.


Viime torstaina (12.10.-17) minulla piti olla vuokrauskerta Vikkanilla ja tultiinkin ystäväni Eevan kanssa ajoissa tallille. Tallilla opettaja sanoi, että tarvitsikin Vikkania seuraavalle alkavalle tunnille, mutta voisin ottaa Samin. No sehän kävi minulle mainiosti - varsinkin kun olimme päättäneet lähteä Eevan kanssa maastoon kahdestaan. Eeva oli ottanut mukaan kahdet heijastimet hevosille joten aloimme varustaa hevosiamme. Sami torkkui koko hoitamisen ja varustamisen ajan joten siitä nyt on vaikea kertoa sen enempää :D Sain Eevalta lainaksi heijastinliivin, joka oli kolmea kokoa liian iso minulle, mutta ajoi asiansa vaikka näyttikin aika hauskalle.

Heijastus ainakin oli kunnossa!

Maastolenkki meni kaikenkaikkiaan todella hyvin! En ole päässytkään maastoilemaan kunnolla varmaan vuoteen ja olinkin unohtanut miten rauhoittavaa ja mukavaa se onkaan - varsinkin maastovarmalla hevosella. Kävimme yhteensä 1,5h lenkin ja hevosetkin tykkäsivät kun pääsivät vähän päästelemään höyryjä. Löysimme yhden uuden reitinkin, jota aiomme käydä tutkimassa lisää ensi kerralla. Eeva meni suurimman osan reissusta kärjessä Vernalla, jotta Verna tottuisi menemään ensimmäisenä eikä säikkyisi sitten niin paljon yksinkään mentessä. Sami taas olisi halunnut koko ajan mennä kärjessä, varsinkin laukassa se yritti kunnolla kirittää Vernaa. Lisäksi Sami olisi halunnut syödä koko ajan pientareessa olevia kasveja ja jopa ohdakkeet olisivat kelvanneet vanhalle herralle.


Maaston jälkeen juotimme hevoset ja sitten ne pääsivätkin viettämään loppupäivän ihan rennosti pihatossa. Hevoset olivat hionneet jonkin verran joten laitoimme molemmille loimet päälle. Opettaja alkoikin jo tehdä iltatallia ja autoimme jakamalla hevosille heiniä, hakemalla pari hevosta sisään sekä auttamalla opettajaa puhdistamaan yhden hevosen haavan.
Kysyin myös Samin vuokraamisesta, joka onnistui! Joten nyt vuokraan Vikkania sekä Samia, molempia kerran viikossa, torstaisin ja sunnuntaisin. Olen ihan haltioissani! ♥ Ja on ihan uskomatonta, että keväällä ei ollut yhtään hevosta liikutettavana ja nyt niitä onkin kaksi. Tästä onkin hyvä jatkaa ja katsoa miten hommat alkavat sujumaan!


Jotenkin tuntuu ihan hassulta kirjoittaa tänne näin pitkän ajan jälkeen ja pahoittelen jos teksti tuntuu tönköltä lukea :D Mutta eiköhän siihen rytmiin taas pääse kiinni, kun alan taas postailemaan ihan aktiivisesti - nyt kun on aihettakin! Mutta tässä nyt taisi olla kaikki tällä kertaa, seuraavaan postaukseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti