lauantai 24. kesäkuuta 2017

4. Kohti esteitä - ja niiden yli!

Jotain suurenmoista ja mullistavaa on tapahtunut! Nimittäin minä pääsin hyppäämään esteitä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen! Kyllä, en ole hypännyt minkäänlaisia esteitä kolmeen vuoteen - vain mennyt pari kertaa puomitehtäviä. Miksi? No siksi ettei ole ollut mahdollisuutta ratsastuskoulussa tai on puuttunut sopiva hevonen, jolla hypätä.

Mutta ihme tapahtui, kun menimme kaverini Eevan kanssa Unetun tallille tunnille ja tietenkin ohjelmassa oli estetunti. Saimme tosin tietää tunnin aiheen vasta paikan päällä joten voitte uskoa jännitykseni! Sain ratsukseni puoliveritamman nimeltä Vesta. Eeva oli aiemmin sanonut ettei itse pitänyt Vestasta yhtään eikä juuri kukaan muukaan hänen tuntemansa ihminen. Päätin kuitenkin olla kuuntelematta sen enempää varoituksia Vestan laiskuudesta vaan lähdin avoimin mielin hakemaan tammaa muiden mukana laitumelta.

Vesta oli todella rauhallinen ja kiltti hoitaa joten tykästyin siihen jo heti alussa. Minua oli varoitettu, että se saattoi näykkiä tai luimistella muttei se mitään sellaista tehnyt kertaakaan. Ehkä sillä oli vain normaalia parempi päivä? Sain varustettua Vestan nopeasti ja kohta olikin meidän vuoro mennä kentälle. Opettaja oli jo raahannut puomit ja tolpat kentälle paikoilleen.




Puolet tunnista oikeastaan meni vain opetteluun ratsastaa Vestalla. Se oli laiska kuten minulle oli kerrottu, mutta ei mielestäni mitenkään ärsyttävän laiska. Koska kun sille ei vain antanut periksi niin homma alkoi toimia ja loppuakohden Vesta jopa alkoi innostumaan esteistä. Itse olen sitäpaitsi sitä ihmistyyppiä, joka mieluummin ratsastaa laiskahkoilla tai rauhallisilla hevosilla kuin kuumahkoilla ja energisillä. Joten itse tykästyin kovastikkin Vestaan ♥

Aloitimme tunnin kävelemällä ensin pitkin ohjin ja sen jälkeen verryttelemällä kevyessä ravissa, tehden peruutuksia sekä ympyröitä. Vesta tosiaan oli alussa todella tahmea ja opettaja kävikin laittamassa minulla kannukset jalkaan, että tamma saataisiin hereille paremmin. Volteilla Vestan vauhti veinasi aina hiipua, mutta opittuani miten tammaa kannatti pyytää eteenpäin, onnistui myös tahdinkin säilyttäminen! Vestalla ei todellakaan kannattanut jäädä puristamaan pohjetta vaan pienet ja selvät avut olivat paras ratkaisu. Lisäksi käden piti pysyä vakaana. Verryttelyn jälkeen aloimme tulemaan puomitehtävää ravissa ja sen jälkeen laukassa. Ravissa Vesta suoriutui ongelmitta, mutta laukatessa minulla oli aluksi hankaluuksia pitää laukkaa yllä, koska en uskaltanut käskeä Vestaa kunnolla, mutta lopputunnista tämäkin korjaantui.


Eeva ja Pauli-poni


Harmillisen sumea laatu :/
Tässä vaiheessa tuntia sitten kävi sellainen iso miinus, että alkoi satamaan. Eli kuvat muuttuivat sumeiksi tai niitä ei voinut ottaa enää ollenkaan joten kaikki postauksen kuvat on alkutunnista. Onneksi yksi hyppy tuli tallennettua kameralle joten todistusaineistoa on! Mutta tosiaan opettaja nosti neljästä puomista kaksi esteiksi ja tulimme sarjan laukassa. Sen jälkeen rata aina kasvoi yhdellä esteellä ja lopulta hyppäsimme yhteensä kolme estettä, joista yksi oli tämä puomisarja. Vesta kielsi muistaakseni kolme kertaa, kun esteiden koko alkoi kasvaa tamman mielestä liian suureksi joten tyydyimme pysyttelemään siinä 50-60cm jotka sopivat minulle kyllä hyvin tauon jälkeen! Kun rata alkoi kasvaa pidemmäksi, aloin itsekkin uskaltaa käskeä Vestaa enemmän eteen ja silloin sekin alkoi innostua enemmän.


Jos sade ei olisi yllättänyt niin hyppykuviakin olisi tullut enemmän, mutta näillä mennään mitä on! Ja olen itse niin innoissani, että pääsin vihdoin hyppäämään, koska olen aina rakastanut esteitä ja ihan harmittaakin, kun en ole niitä vuosiin päässyt kokemaan. Onneksi nyt muuttoni ansiosta pääsen taas hyppäämään säännöllisesti ja muutenkin ratsastamaan! Mikä taas tietää aktiivista blogin pitoa sekä postauksia ♥

Väsynyt Vesta tunnin jälkeen

Tähän loppuun vielä pieni selitys, miksi en ole postaillut tänne blogin puolelle yhtikäs mitään. En vain yksinkertaisesti ole ollut tekemisissä hevosten kanssa ylläpitohevoseni lähdön jälkeen. Asuin Pohjois-Suomessa jossa ei hirveästi ole mahdollisuuksia harrastaa - varsinkin jos asuu samanlaisessa pikkukylässä missä minä asuin! Niimpä tässä parin kolmen kuukauden aikana olen vain käynyt pari kertaa ajamassa entisen naapurini shetlanninponilla ja niistä kerroista löytyykin materiaalia instagramista: harjoitellenhyvaksi . Mutta nyt riittää tyhjänpäiväinen höpöttely, seuraavaan postaukseen!

2 kommenttia:

  1. Oi, olipas kiva kuulla kuulumisiasi. Mukava postaus.
    Itsd tykkään taas enemmän reippaasta ja edergisestä hevosesta :D kuva, että pääsit hyppäämään ja blogia kirjoittamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Kiva kuulla, että luet vieläkin blogiani ♥

      Poista