perjantai 17. maaliskuuta 2017

2. Kuiskaus menneisyydestä - osa 1

Viime postauksessa kerroin nopeasti sen, miten tutustuin hevosiin ja aika ympäripyöreästi harrastelustani hevosten kanssa. Tässä postauksessa ajattelin viedä teidät syvemmälle menneisyyden pyörteisiin ja kaivoinkin liutan vanhoja ratsastuskuvia ihan vain tätä postausta varten! Eli tätä postausta voisi lyhyesti kutsua ratsastushistoriakseni. Postaus tulee olemaan kahdessa tai useammassa eri osassa (!jos haluatte lukea lisää!), koska asiaa tulee olemaan paljon ja yksityiskohtaisesti. Mutta sitten asiaan!

Aloitin ratsastuksen tosiaan ponitalutuksessa ja harjoittelin sukulaiseni hevosella perusjutut. Perusjutuilla tarkoitan käyntiä ja ravia sekä kaasua sekä jarrua ym. Ensimmäinen kokemus ratsastuskoulusta oli Messilän Kartanon Ratsastuskeskus (nykyään lopettanut), jossa kävin yhden alkeiskurssin joka kesti viikon. Olin silloin 6-vuotias enkä hirveästi muista yksityiskohtia tuolta viikon mittaiselta kurssilta. Välimatka tallille oli kuitenkin liian pitkä joten tunnit jäivät siihen yhteen kurssiin. Seuraavaksi kävin puolivuotta Korpikylän Kartanon Ratsastuskeskuksessa, joka myöskin oli alkeisryhmä. Olin silloin aika arka ratsastaja enkä uskaltanut ratsastaa kuin kaikista kilteimmillä poneilla ja pienillä hevosilla. Omaksi suosikikseni tuli Jose-niminen welsh poni, jolla meninkin suurimman osan tunneista. Josella laukkasin ja putosin ensimmäisen kerran joten se poni on jäänyt hyvin mieleen. Putoamisen jälkeen olin kuitenkin todella arka hevosten kanssa ja yhdellä tunnilla eräs hevonen riisti laukkaan enkä saanut sitä pysähtymään, jonka seurauksena en halunnut enää jatkaa tunteja. Siitä seurasi n. puolen vuoden - vuoden tauko ratsastamisesta.

Ollessani 9-vuotias aloin käymään tallilla nimeltä Kylä-Hentilä (nykyään Vesalan ratsastuskoulu), jossa aloitin hitaasti irtotunneilla ja pian siitä etenin alkeiskurssille, joka kesti n. 10 ratsastuskertaa. Kurssiin kuului myös hevosten hoitoa. Siellä suosikikseni osoittautui kimo ratsuponitamma nimeltä V.K. Granada, tutummin Granttu. Se oli ensimmäinen poni, johon oikeasti rakastuin ja jonka kanssa tunsin yhteenkuuluvuutta, me oikeasti ymmärsimme toisiamme. Grantulla pääsin menemään aika paljon, koska tuolloin olin vielä arka hevosten kanssa ja kimo poni oli yksi tallin luottohevosista. Grantulla myös hyppäsin ensimmäistä kertaa sekä menin ensimmäisen maastoratsastukseni. Vaikka Granttu näytti joskus huonomman puolensa temppuilemalla muilla ratsastajilla, minun kanssani se ei ikinä edes pukittanut. Se toimi jokaisella kerralla kuin ajatus ja se oli ainoa hevonen/poni, jonka kanssa uskalsin oikeasti tehdä mitä tahansa! En pysty edes laittamaan sanoiksi, kuinka paljon tuota kyseistä ponia rakastin, mutta uskon teidän jo ymmärtäneen pointin.

Minä ja Granttu, 2009




Alkeiskurssin jälkeen siirryin vakiotunneille. Siitä alkoikin kuusivuotinen ratsastuskouluputki, jonka välissä ei ole ollut taukoja. Kuuden vuoden aikana ymmärrettävästi oppii todella paljon ja tämän postaussarjan osia tulisi 100 jos alkaisin avaamaan jokaista tuntia erikseen kuuden vuoden ajalta joten napataanpa sieltä joitakin kohokohtia.

Ensimmäisen vuoden aikana kehityin huimasti. Tutustuin Eevaan ja meistä tulikin todella läheisiä ystäviä (ja edelleen ollaan!) ja aloimme käydä samalla vakiotunnilla. Pikkuhiljaa aloimme käydä tallilla myös muina päivinä ihan vain auttelemassa tallitöissä ja taluttamassa hevosia alkeistunneilla. Opin hirveästi hevosten hoidosta ja tallitöistä, mikä oli vain superkivaa! Saimme myös vuokrata tallin hevosia välillä itsenäiseen ratsasteluun. Ensimmäinen radikaali tapahtuma oli keväällä 2011, kun Granttu menehtyi. Se oli minulle todella kova paikka enkä tiedä olenko vieläkään nyt kuusi vuotta myöhemmin ihan kirkkailla vesillä asian suhteen. Huomaan että vertailen todella paljon nykyäänkin ratsastamiani hevosia Granttuun ja etsin Grantun kopiota vaikkapa myytävistä hevosista. Sitähän aina sanotaan, että ihminen kohtaa kerran elämässään sen "elämänsä hevosen". Uskaltaisin väittää, että Granttu oli minun elämäni hevonen, vaikka yhteinen taival jäikin niin lyhyeksi. Nimittäin yksikään hevonen Grantun jälkeen ei ole "kolahtanut" samalla tavalla kuin tuo kimo ratsuponi. Tulevaisuus vain näyttää, tuleeko vastaan samanlaista hevosta.

Minä ja Villiori

Kevät 2011 oli siis rankkaa aikaa, mutta siitä selvittiin kunnialla. Samaisen vuoden kesällä tutustuin voikkoon tilastoponiin nimeltä Donner. Donner oli yksityinen, 125cm poni, joka kävi välillä tunneilla. Muistan etten aluksi millään halunnut mennä Donnerilla, koska olin nähnyt sen pukittavan yhdellä tunnilla. Kesällä en kuitenkaan voinut enää välttyä asialta ja kiipesin satulaan - ja ihastuin poniin täysin. Donner korvasi Grantun jättämän tyhjän aukon ja siitä tulikin ensimmäinen vuokraponini. Donner opetti minulle, mitä vuokrahevonen todella tarkoitti. Pyöräilin 6km tallille kaksi kertaa viikossa joka ikinen viikko, joka oli aika paljon viidesluokkalaiselle kun edestakainen matka oli yhteensä 12km. Donnerilla pääsin myös valmentautumaan esteillä omistajan avustuksella (valmennuksia ei ollut kuin pari kpl, mutta laskisin ne valmentautumiseksi) ja kilpailinkin Donnerilla tallin omassa ristikkoluokassa. Tulimme 4. sijalle, mihin olin ihan tyytyväinen! Eli Donnerin kanssa koin ensimmäisen hevosen vuokrauksen sekä kilpailut. Donner myös osasi hauskan tempu: nousta käskystä takajaloilleen. Ratsastin myös todella paljon ilman satulaa ponin pyöreän selän ansiosta joten tasapainoni karttui nopeasti. Donnerista ehti tulla minulle todella tärkeä ja olikin harmillista, kun poni joutui vaihtamaan tallia marraskuussa samaisena vuonna. Vuoteen 2011 on siis mahtunut paljon kaikenlaista, hyvää kuin huonoakin.

Minä ja Donner, kävin kerran katsomassa ponia uudella tallilla mikä jäikin viimeiseksi kerraksi.

Mitä piditte tälläisestä yksityiskohtaisemmasta ns. ratsastushistoria postauksesta? Ajattelin, että voisin tehdä tästä kahden tai kolmen osan sarjan - jos teitä vain kiinnostaa lukea :)
Kommentoikaa ihmeessä alas!

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus❤ ite myös ihastun Granttuun ja Donneriin. Ne oli ihania poneja ❤

    Tee vaan toinen osa, on sen verran mielenkiintoista lukea ratsastuahistoria-postauksia. 🤗

    http://hevostytonelamaax.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Granttu ja Donner oli kyllä parhaita =)

      Poista